Artikkeli monikulttuurisuudesta.
Kirjoittaja: Kaisa Lipponen
Julkaistu Kukkulan kaiku -asukaslehdessä joulukuun 2009 numerossa 4. Lehti on Jyväskylässä Myllyjärven, Keltinmäen, Mäyrämäen ja Mustalammen asuinalueiden yhteinen lehti.

Kansainvälisyys on hauskaa

Jyväskylään avattiin raha-automaattiyhdistyksen tuella ensimmäinen monikulttuurikeskus tammikuussa 2009. Gloriaksi nimetty keskus osoittautui mukavaksi kansainvälisyyden keitaaksi Jyväskylän keskustassa. Keitaaksi, jossa tapaa hyväntuulisia ihmisiä eri puolilta maailmaa, kuulee erilaisia kieliä ja näkee uusia asioita. Olen käynyt Gloriassa keskusteluja ennakkoluuloista ja mitä erilaisuus oikeastaan tarkoittaa. Olen löytänyt yhtymäkohtia maahanmuuttajien ongelmista omaan elämääni, vaikka olenkin lähihistorialtani suomalainen. Olen hämmästynyt kohdatessani suomalaisen kanssaihmisen, jonka käytöstä en ymmärrä sitten millään, mutta viereistä maahanmuuttajaa ymmärrän jopa ilman yhteistä kieltä.

Sinä ulkomaalainen menestyjä:
Tervetuloa Human Technology Regioniin
eli Ihmisläheisen teknologian alueellemme

Maahamme ja maastamme pois muuttaa ihmisiä eri syistä. Eniten spekulaatioita aiheuttavat maahamme pakon edessä muuttavat, pakolaiset. Pakolaiset eivät olekaan kansainvälinen tuulahdus maailmalta Jyväskylän seudulle vaan ongelma, koska eivät tuo mitään tullessaan. Eivätkö he tosiaan tuo mitään tullessaan? Mitä muuta kuin omat aivonsa ja tietotaitonsa heidän pitäisikään tuoda tullessaan edellä mainitun Keski-Suomen mielikuvamarkkinoinnin mukaan? Mutta hetkinen. Keski-Suomi markkinoi itseään ihmisläheisen teknologian alueena ainoastaan ulkomaalaisille yrityksille, opiskelijoille, työntekijöille ja matkailijoille. Suomalaiset kaksi kulttuuriset perheet ja kansainväliset vaihto-opiskelijat ovat tervetulleita, maahanmuuttaja ei. Burmalainen vaihto-opiskelija on aarre burmalaisen maahanmuuttajan rinnalla. Jälkimmäisellä saattaa olla jo ammattitutkinto omasta maastaan, ensimmäisellä ei. Kumpi on tervetulleempi jäämään? Myllyjärvellä ja Keltinmäessä asuu molempien kansainvälisten vierailijoiden edustajia. Täällä asuu myös kaksikielisiä perheitä omani mukaan lukien. Myös suomenruotsalaisuus tuo mukanaan kaksi kulttuuria ja kaksi kieltä. Tyttäreni kasvaa kahden äidinkielen suomalaiseksi ja se on minusta hienoa. Minulle suomalaisuus ei ole niin heikko tunne, että joutuisin sitä alituiseen puolustamaan vierailta kulttuureilta. Se on jotain, joka ei katoa koskaan, mutta sen rinnalle mahtuu vaikka mitä muuta. Kansainvälisyys-sana pitää sisällään valtavan positiivisen arvon - se on hienoa ja tavoiteltavaa, kehitystä. Maahanmuuttajuus ja monikulttuurisuus sen sijaan on jotain ankeaa ja rasittavaa, epäilyttävää. Monikulttuurikeskukseen vai pitäisikö sanoa kansainvälisyyskeskukseen mennessäni koen olevani erityisen kansainvälisessä ympäristössä. Gloriassa olen tavannut juuri niitä kansainvälisiä ihmisiä - kieliä perheessä saattaa olla parhaimmillaan neljä ja suvun jäsenet asuvat eri puolella maailmaa - ei pakosta vaan koska se on luonnollista - maailma on avoin. Ammattitaitoa löytyy insinööreistä taidehistorian maistereihin ja yrittäjiin. Mutta tänne tullessa kaikki osaaminen nollautuu. Miltä sinusta tuntuisi kun ammattitutkintosi yhtäkkiä muuttuisi olemattomaksi? Kaikki tieto ja taito on kadonnut ja tutkintotodistuksellasi ja usean kymmenen vuoden työkokemuksella ei ole enää arvoa? 45-vuotiaana takaisin alkuun alimmalle portaalle parikymppisten kanssa. Kuinka saisit töitä kun sinulla ei viranomaisten mukaan ole ammattitaitoa ja olet iältäsi aina kakkonen kokemattomille mutta houkuttelevammille nuorille?

Ja nyt siihen hauskuuteen

Monikultuurikeskus Gloriassa on järjestetty monipuolista ohjelmaa avaamisesta alkaen. Toiminnan järjestäjänä ovat maahanmuuttajien omat yhdistykset sekä maahanmuuttaja - ja kulttuuritaustaltaan suomalaiset vapaaehtoiset. Joka päivälle löytyy kursseja ja yhdistysten omia tapaamisia. Itse olen ollut mukana Minulle täysin tuntematon monikulttuurinen yhteisö tuli tutuksi aluksi kahvilaa pitämällä keskiviikkoisin ja nyt galleristina toimiessani. Gloriassa nauretaan paljon, keskustellaan vakavistakin asioista, mutta ilman pysyvää riitaa. Kodinomainen tila Kauppakadulla luo mukavan tunnelman ja se jää matkaan kun Gloriasta lähtee. Näinä aikoina, kun tuskastellaan yhteisöllisyyden puuttumisen kanssa, on meillä Gloria, jossa vilpitön yhteisöllisyys on totta. Glorian hyvä ilmapiiri ei ole sattuman kauppaa. Se on toimijoiden yhteisen sopimuksen ja keskinäisen päätöksen saavutus. Työntekijöiden ja vapaaehtoisten ammattitaito takaa sen, että ongelmakohdat eivät jouda maton alle vaan niitä käsitellään hyvässä hengessä - silloinkin kun ei millään jaksaisi. Myös toisen panosta arvostetaan vilpittömästi. Gloriassa vakituisia työntekijöitä on vain kaksi, kaikki muut ovat joko jonkin yrityksen tai yhdistyksen työntekijöitä, vapaaehtoisia tai harjoittelijoita. Olemme yhdessä pohtineet Glorian arvoja - mitä paikalta oikeastaan toivotaan ja mihin siellä pyritään. Vaatii määrätietoisuutta ja kärsivällisyyttä toimia hyvin orgaanisessa ja monikielisessä yhteisössä. Tulos on kuitenkin sen arvoinen. Kansainvälisessä yhteisössä olen huomannut, että ei ole olemassa tyypillistä suomalaista, tyypillistä irakilaista tai tyypillistä venäläistä. Jokaisessa kulttuurissa on ihmisen koko kirjo. Jos emme pysty näkemään sitä monimuotoisuutta edes omassa kulttuurissamme, kuinka pystyisimme näkemään sen muissakaan? Tasapäistäminen Suomessa leikkaa läpi kaikkia toimintojamme ja näkyy vastuullisten kansalaisten käyttäytymisessä, koululaisten pahoinvoinnissa, työpaikkakiusaamisena. Luulemme tietävämme kaikenlaista toisistamme, vaikka emme tiedä yhtään mitään. Kaikkien kanssa ei aina löydy hauskaa ja rentoa yhdessäoloa - ei suomalaisten eikä monikulttuuristaustaisten parissa. Kaikkien kanssa ei natsaa, ystävystyminen tapahtuu aina henkilökohtaisella tasolla, sitä ei voi teeskennellä eikä yrittää saada tapahtumaan. Siihen luonnolliseen ystävyyden ja yhteisymmärryksen syntymiseen yhteisen kielen puuttuessakin kannattaa luottaa. Ja jos et kohtele toista tasavertaisena, oli kyseessä nuori, maahanmuuttaja tai vanhus, olet metsässä autattamatta.

Kulttuuria, taidetta ja ihmisiä

Taiteella on suuri merkitys Gloriassa. Yhteisen puhutun kielen puuttuessa, taide on voi olla se yhteinen kieli. Mitä sinä teet kun yrität selittää asiaasi puhettasi tai kirjoitustasi ymmärtämättömälle? Elehdit, piirrät kuvan, ääntelet. Niin siinä käy. Tämän hetkinen työnantajani, Jyväskylän taidemuseo, on aktiivinen toimija Gloriassa. Taidemuseon lehtorin Sirpa Turpeisen organisoima Kulttuurikahvila Gloria aloitti toimintansa syyskuussa 2009. Tavoitteena on kulttuurin avulla murtaa raja-aitoja ja helpottaa kaikkien keskinäistä kanssakäymistä. Ruoka tuntuu olevan kaikkein yhdistävin tekijä - ruokapöydän ääreen kokoonnutaan rennoin mielin ja nautiskellaan. Kulttuurikahvila on yllättänyt kaikki ennakko-odotukset suosiollaan. Jyväskylään kaivataan kulttuurikahvilan tapaista paikkaa laajemmassakin mittakaavassa. Monikulttuurikeskus Gloria ei ole satsannut penniäkään markkinointiin ja siellä käy tämänkin vuoden aikana tuhansia ihmisiä. Eri ikäluokkia, eri kulttuuritaustoja ja erilaista osaamista. Ja ilman brändäysta Gloriasta on tullut jotain oikeaa ihmisläheistä - se syntyy ihmisistä itsestään. Sisältäpäin, ei ulkoistettuna.

ylös

info@hyveenorja.net

COPYRIGHT
Näillä kotisivuilla esitelty kuva-ja tekstimateriaali kuuluu tekijänoikeuden piiriin ja sen julkaiseminen, muuntelu, välittäminen, kopiointi tai vastaava tekijänoikeuksia loukkaava toiminta on ehdottomasti kielletty ilman tekijän lupaa.
You may not modify, publish, transmit, create derivative works or in any way exploit any of the copyrighted material placed on this home page
© KAISA LIPPONEN