Laadukas taiteen tutkimus on pohja yhteiskuntaamme läpileikkaavalle taiteen tuntemukselle

Tällä hetkellä yhteys kansalaistemme nykytaiteen tuntemuksen ja nykytaidetta tekevän taiteilijan tuotannon välillä on huono. Huono, koska ymmärrys nykytaiteen roolista yhteiskuntamme merkittävänä osana on hämärtynyt ja taiteelta toivotaan tietynlaista kauneutta ja yhteensopivuutta verhojen kanssa. Tässä yhteydessä tarkoitan nykytaiteella* kaikkea sitä taidetta, joka kehittää uusia näköaloja omassa ajassaan, kehittää teoksen toteutusmuotoja, sijoittaa taiteen uuteen kontekstiin, laajentaa taiteen käsitteistöä. Tekniikalla ei sinänsä ole väliä. Myös muotokuvamaalaus tai joiku voi täyttää edellä mainitun kuvauksen. Oleellista on suhde omaan tekemiseen ja ympäristöön nyt.

Jyväskylän yliopistolla järjestetty Tutkintotehdas huhtikuun alussa 2010 oli Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen opiskelijaryhmän näyttö siitä, mitä VOISI olla. Voimme toimia luovasti oman tilanteemme korjaamiseksi tiettyyn pisteeseen asti. Varsinaisessa tilanteen korjaamisessa vaaditaan kuitenkin lupaa ja tukea päättäjiltä. Olivat he yliopiston johtoa tai valtion johtoa, tulee tässä vaiheessa ongelmia eteen. Karrikoidusti sanoen, taiteen tutkijoiden työn ja opiskelun laadun tulevaisuus päätetään sellaisissa päissä, joissa taiteen tuntemus on kehnoa. Tiettyyn pisteeseen voi toimia ja herättää huomion, mutta jos päättävä elin ei kuuntele ja mikä tärkeintä, ei ymmärrä mistä todella on kyse, loppuvat aseet. Edellä mainittu on koko yhteiskuntamme ongelma juuri nyt. Kansalaiset kokevat saman yrittäessään lähestyä päättäjiä ja mm. Jyväskylän kaupungin päätöspolitiikka tuntuu mielivaltaiselta kaikkien kauniiden puheiden jälkeen. On tietoinen valinta mahdollistaa osallistuvuus, kuten kunnallispoliitikko Maia Fandi totesi Tutkintotehtaalla. Nyt me taiteen alan ammattilaiset olemme osattomia omaan tilaamme, asioihimme ja yhteiskuntamme tulevaisuuden suunnitelmiin, joihin meidät on sisällytetty.

Taiteen tutkimus on taiteen ja kulttuurin kannalta erittäin tärkeää

Tutkimustulokset antavat taiteilijoille välineitä kertoa työnsä mekanismeista ja historiasta. Hyvä ja laadukas tutkimus omissa yliopistoissamme synnyttää sisältäpäin leviävää tietoa yhteiskuntaamme. Taiteen ja kulttuurin tutkimus sijoittaa tämän hetken historialliseen jatkumoon, jonka osa väistämättä olemme. Taidekasvatuksen on oltava laadukasta, jotta taiteesta ja kulttuurista välittyvä tieto todella vahvistaa ymmärrystä, eikä luo entistä rajaavampia stereotypioita luovasta ammattilaisuudesta tai suhteesta taiteeseen. Pinnallinen taiteen tuntemus huonontaa taiteen ja kulttuurin asemaa yhteiskunnassamme.

Näkökulmani suomalaisten taiteen tuntemuksesta perustuu viimeisen kymmenen vuoden aikana saamaani kokemukseen keskustelujen kautta. Olen työskennellyt juuri siellä missä nykytaide harvoin vierailee. Olen käynyt uskomattoman määrän keskusteluja taiteesta taustaltaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Esimerkiksi kuvataiteen tietämys on erittäin pinnallista ja vanhentunutta - kaikissa yhteiskuntaluokissa, kaikissa ammateissa. Myös akateemisesti koulutettu henkilö saattaa tarkastella taiteilijaa objektien tuottajana ja menestyksekästä uraa tavoittelevana kisaajana. Jos taiteen tuntemus on niin huonoa, kuinka ihmeessä taiteilijan tai taiteen tutkijan aseman ja toimeentulon parannusta voi edes ehdottaa? Kuinka vaatia oikeutta jollekin, jota ilman pärjätään - ainakin mielissämme. Tosiasia on, että suurin osa kansastamme viis veisaa nykytaiteesta, kulttuurista ja sen tilanteesta. Yksimielisesti tunnutaan olevan sitä mieltä, että kyllä niitä taiteilijoita hyysätään jo ihan tarpeeksi apurahojen ja kaikenlaisten muiden tukien muodossa. Kuvitelma on, että taiteilija pystyy joutilaana elelemään koko uransa apurahojen turvin. Tieto todellisuudesta ei kulkeudu muuttamaan käsityksiä, koska taiteilijat eivät vie viestiä itse, vaan ovat alistuneet heille annettuun kaavaan, kuinka olla taiteilija Suomessa. Taiteilijat itse vahvistavat toiminnallaan käsitystä etäisestä, itseään parempana pitävästä intellektuellista, jonka kanssa ei voi puhua. Hänen tekemisillään ei ole mitään merkitystä yksinhuoltajaäidille arjen uupumuksessa. Tällä tavalla sillä ei olekaan.

Kuinka moni tietää mitä taidehistorioitsija tai taidekasvattaja valmistuttuaan tekee?

Nyt taideammattilaiseksi opiskelevat ovat jonain päivänä vastuussa museoidemme sisällöstä ja laadusta. He ovat niitä, joiden tehtävänä on säilyttää kulttuuriperintömme, kartuttaa taidekokoelmiamme, valita näyttelyitä museoihin. Kokoelmista se taidehistoria muodostuu - tallennetusta taiteesta, Jyväskylän kaupungin taidemuseon johtaja Päivimarjut Raippalinnaa vapaasti siteeraten. Se on suuri vastuu ja vastuu vaatii osaamista. Tutkintotehtaan järjestäjät haluavat oppia, he haluavat kehittyä ja panostaa ammattilaisuuteensa. Lahjakkaita, intohimoa oppiainettaan kohtaan tuntevia ihmisiä. Itse asiassa juuri se on se erityispiirre, joka elinkeinoelämän ja kaupungin päättäjien tulisi oivaltaa. Taiteen ja kulttuurin saralla toimivat ihmiset ovat erittäin sitoutuneita työhönsä. Nyt resurssit ovat liian pienellä vireellä, jolloin työuupumus ja taloudelliset rajoitukset tekevät mahdottomaksi tehdä työn niin hyvin kuin se osattaisiin. Jos resursseja lisättäisiin kohtuullisesti, kaikki olemassa oleva into ja osaaminen pääsisi valloilleen. Loppusaldo olisi moninkertainen nykyiseen verrattuna. Suomessa kulttuurin ja taiteen rahoitus on nappikauppaa verrattuna yritys- ja elinkeinoelämän rahoitukseen ja saamaan tukeen. Kyse ei siis ole suurista summista. Työntekijä joka rakastaa työtään ja tekee sitä vaikka ilman palkkaa on arvokkaampi palkallisena kuin palkatta. Taide ja kulttuuri tuottaa siihen sijoitetun rahan monikertaisena takaisin yhteiskunnassamme. Se on tutkimuksella todettu.

Vihjeitä nuorelle taidealan työttömälle kuinka selvitä yhteiskunnassamme:

"Jos on rehellinen ja tekee taidetta vilpittömästi, pääsee kyllä pitkälle."
"Kyllä ahkera aina töitä saa."
"Kun vaan jaksaa tehdä sitä omaa juttuaan, niin kyllä se siitä."
Toimiiko?

* Tämä lause ei poista arvoa muilta taiteen muodoilta, eikä laita luovuuden ilmiöitä arvojärjestykseen. Tässä tekstissä käsitellään yhtä osaa taiteen kentältä ilman eri taiteen ja luovuuden toimintamuotojen arvottamista.

Kaisa Lipponen 11.4.2010

ylös

info@hyveenorja.net

COPYRIGHT
Näillä kotisivuilla esitelty kuva-ja tekstimateriaali kuuluu tekijänoikeuden piiriin ja sen julkaiseminen, muuntelu, välittäminen, kopiointi tai vastaava tekijänoikeuksia loukkaava toiminta on ehdottomasti kielletty ilman tekijän lupaa.
You may not modify, publish, transmit, create derivative works or in any way exploit any of the copyrighted material placed on this home page
© KAISA LIPPONEN