VIRITYSPUOLI

Ainutkertainen puutarhakahvila
Halosen talon 100-vuotisjuhlan kunniaksi
Virityspuoli on avoinna ainoastaan 12.6.2010 klo 11-18 Halosen talon puutarhassa.
Virityksen takaa kuvataiteilija Kaisa Lipponen

Lisätietoja Lisää väriä! -tapahtumasta
Lisätietoja Halosen talosta ja Grafiikkakeskuksesta

"ilman sanoja, julmia katseita ja käskyjä"
Virityspuoli palvelee monipuolista kahvilakulttuuria kaupungissamme.

Yksi kesäinen päivä, yksi harmooninen kahvikupponen ja tuulahdus kulttuurihistoriaa. Astu salaiseen puutarhaan 100-vuotiaan Halosen talon katveeseen. Istahda, nautiskele täyteläistä kahvia, hienostunutta teetä ja oikaise kylkesi huolella prässättyillä kasviskurméilla ja ranskalaisella suklaakakulla. Kaupunkikeskustassa voi sittenkin hengähtää, nauttia luonnon kauneudesta ja kuunnella laatumusiikkia.

Paikka: Jyväskylän taidemuseon Grafiikkakeskus, Hannikaisenkatu 39, Jyväskylä

Miksi:

Kaupunkitila on tärkeä. Tarvitaan erilaisia tunnelmia ja ulottuvuuksia. Kulkua jalan ja pyörällä auton sijaan. Mahdollisuus pysähtyä yksin tai erikseen, unohtaa missä on ja kuinka kauan.Virityspuoli on esimerkin omainen poiminta siitä mitä kahvilakulttuuristina toivon Jyväskylään. Minkälainen on hyvä kahvila ja hyvät tuotteet, jotka ovat suhteessa aikaamme ja vastaavat kysyntään? Persoonallisuus ja vaivannäkö luovat tunnelmaa.

Virityspuolessa tarjoillaan luomupavuista jauhettu kahvi posliinikupeista pöytiin. Tässä kahvilassa ei ole kuin yhden sorttista kahvia mutta se on erinomaisen hyvää. Aamulla leivottuja kasvikurméita, joissa sekoittuu marokkolainen taskupita kasviperäiseen hyväksi havaittuun sisältöön. Leivonnaiset ovat yksinkertaisia, mutta suussa sulavia. Taustalla soi vinyylilevyltä laatumusiikki - eli vanha kunnon hevi. Edesmenneen Ronnie James Dion kunniaksi soitetaan kaikki Dion levyt läpi mitä kahvilasta löytyy. Kahvilanpitäjällä juttua riittää politiikasta kahvin makuihin ja ruoan saloihin.

Olin ensimmäisen kerran kahvilassa kesätöissä 20-vuotiaana taideopiskelijana Helsingin Sörnäisten kurvissa, edesmenneessä Elannon kahvila Melbassa. Melbassa oli vielä vanhan ajan kahvilatunnelmaa vaikkakin myynti tapahtui tiskiltä, eikä pöytiin. Melban jälkeen toimin Taideteollisen Korkeakoulun underground opiskelijakuppila Kipsarin pomona ja se oli täydellinen vapaa kulttuurikahvila Arabian vanhan tehtaan kellarissa. Ja siitä sitten vuokratyöläiseksi Amicalle ja Sodexholle eli suurten ketjujen palvelukseen, joissa työaika lasketaan hyvin tarkkaan ja tuotteiden ja kulujen suhde on määritelty pääpomolta jostain kaukaa. Ei persoonallisuutta - kaikilla samat vaatteet, samat logot joka paikassa. Raaka-aineet huonoja ja mauttomia, koska myynti on maksimoitava.

Ei siis pelkkiä ketjuja ja niiden yhteneväistä ilmettä kaupunkiimme vaan jotain omaperäistä ja yllättävääkin. Kahvi sinänsä ei ole pääasia, vaan paikan tunnelma ja siellä käyvät ihmiset. Jyväskylässä kaivataan kipeästi omaperäistä kulttuurikahvilaa. Myös itse tehty, kekseliäät mutta perustellut tuotteet puuttuvat lähes kokonaan. Vaakakupissa painaa myös eettisyys ja paikallisten tuottajien käyttäminen.

Virityspuoli kahvilassa ei ole kysymys sen täydellisen kahvilan perustamisesta, vaan sen maistelua - Mitä se voisi olla? Kahvila on osa taiteellista toimintaani, mutta ikään kuin kevyt pulpahdus pintaan vuosien toiminnan jatkumosta ja ajatuksien kehittelystä. Konkreettinen esimerkki jostain johtopäätöksestäni. Taiteellisen työskentelyni pääpaino on tällä hetkellä sisällön tuottamisessa laajempaa kokonaisuutta varten: Kuinka voin taiteilijana toimia yhteiskunnassa kaikkia ja myös itseäni hyödyttäen. Kuinka kerron muulle maailmalle työstäni joka ei näy perinteisenä taiteen tuottamisen kokonaisuutena?

Oma henkilökohtainen suhteeni Halosen taloon on muodostunut vuosien varrella monella eri tapaa. Rakennus itsessään on ihana pihoineen, mutta työskenneltyäni säännöllisesti Luovan valokuvauksen keskuksen tiloissa vuosia sitten, oli Grafiikkakeskuksen henkilökunta pienimuotoinen työyhteisöni, sellaista kun ei taiteilijalla usein ole. Erilaiset avajaiset, näyttelyt, seikkailut alakerrassa ja kohtaamiset ovat synnyttäneet kiintymyksen rakennusta ja sen maailmaa kohtaan. Kuten totesimme Jyväskylän taidemuseon intendentti Jukka Partasen ja kuraattori Leena Lokan kanssa taannoin, ei sellaista tunnelmaa ja perinnettä voi synnyttää ilman aitoa suhdetta paikkaan ja ihmisiin. Halosen talossa liikkuu taide ja kulttuuri ja sen ilmapiiri ottaa kenet tahansa vierailijan mukaansa. Siksi Virityspuoli on juuri Halosen talon puutarhassa, ei missä tahansa. Olen valinnut kahvilapuutarhani paikan tunnesyistä.

Virityspuoli nimi on poimittu Halosen talon harmoonitehtaan yhdestä tuotannon osasta eli paikasta jossa harmoonit viritettiin.

"Harmonitehtaassa oli 12-15 työntekijää. Puutavara ostettiin sahalta raakalautana, sahattiin ja höylättiin käsipelillä. Saumauksen ja liimauksen jälkeen harmonikaappi olikin koossa. Viimeisenä silauksena kyljet oiottiin, ja sitten olikin pintakäsittelyn vuot(r?)o. Verstaan eli työsalin keskellä oli liimankeittohella ja seinustoilla höyläpenkit. ... Virityspuoli oli erikseen, ja Aapeli itse suoritti sen ja opetti alaisilleen. Kaikki tehtiin käsin, mutta silti valmistettiin 5-10 erän sarjoja."

Ote Keski-Suomen museon verkkosivuilta. ylös

info@hyveenorja.net

COPYRIGHT
Näillä kotisivuilla esitelty kuva-ja tekstimateriaali kuuluu tekijänoikeuden piiriin ja sen julkaiseminen, muuntelu, välittäminen, kopiointi tai vastaava tekijänoikeuksia loukkaava toiminta on ehdottomasti kielletty ilman tekijän lupaa.
You may not modify, publish, transmit, create derivative works or in any way exploit any of the copyrighted material placed on this home page
© KAISA LIPPONEN